Häiden jälkeisenä päivänä istuimme Meri-Karinan aamupalalla ja googletimme äkkilähtöjä. Jotain riittävän helppoa (ei pyöräilyä tai ruuanmetsästystä) eli puolihoito, jossain lämpimässä. Sepä löytyi nopeasti ja varasimme Aurinkomatkojen reissun Splitiin, Sibenikiin. Lento lähtisi 2 päivän päästä, joten äkkiä soitto äidilleni että suostuisiko koiravahdiksi (suostui), jess!
Me lennettiin lämpöön! Matkastrategia reilun viikon lomalle oli: rentoudu biitsillä, etsi hyviä ravintoloita, näe kulttyyriä, koe luontoa. Tämä oli hyvä plääni. Eka päivä meni Sibenikin kaupungin reunalla sijaitsevassa hotellikylässämme. Siellä oli kilometreittäin rantaviivaa, turistikojuja ripoiteltuna ravintoloiden, baarien ja minigolfratojen välissä. Tottakai niissä kaikissa myytiin samoja krääsätavaroita.
Siinä vähän hotellialuetta, sulho ja pakollinen jalat vedessä kuva.
Seuraavana päivänä päätettiin mennä katselemaan Kroatian luontoa. Koska meitä lähinnä oli Krkan kansallispuisto ja vesiputoukset, sinne lähdimme! Hotellin respasta olimme jo edellisenä iltana selvittäneet, että aamulla lähtee hotellialueen edestä bussi, joka vie Sibenikin keskustan bussiasemalle, josta pääsemme bussilla Krkan portille. Bussissa sulho keskusteli paikallisen kanssa, joka kuitenkin suositteli pysähtymistä pikkukaupunkiin, josta voisi ostaa lipun venematkalle Krkaan ja takaisin. Kyseinen vene vei meidät polun päähän, jonka alkupaikkeilla sijaitsi vesiputous, jossa turistit saivat kylpeä. Siitä lähti reitti ylöspäin piiiiiitkiä kiviportaita vanhalla myllylle, jossa allekirjoittanut joi ekan kerran olutta TYKÄTEN siitä. Häämatkalla oluenjuojaksi, odottamatonta! Oli kyllä täydellinen päivä se Krka päivä, suosittelen!
Seuraavana päivänä päätimme tutustua vähän Sibenikiin ja sen vanhaan kaupunkiin. Se oli joskus ollut osa Ventsian tasavaltaa. Tutustuttiin sen puolustusmuureihin ja katoliseen kirkkoon. Kirkon rakennuttaja, jonkinlainen kreivi tjn, aikakautensa ja kirkon sanoman vastaisesti uskoi siihen, että maailma on pyöreä. Kirkon alttarin päällä on veistos, jossa Jeesus kannattelee pyöreää maapalloa käsissään. Kuulemma merkki siitä, että Sibenik oli erittäin itsenäinen oma kaupunkinsa, jossa Paavin valta ei määrännyt. Näin siis kertoi kiinalaisopas joukolle pienikokosia mustatukkaisia ihmisiä ympärillään, kun seisoin muka katselemassa ympärilleni. Tällävälin sulho oli tietenkin kirkon ulkopuolella ravintolassa maistelemassa Sibenikiläistä olutta. Takaisin hotellialueelle matkustimme saariston läpi venetaksilla, se oli x 10 hauskempaa kuin hikisessä bussissa.
 |
Yllä Sibenikin ihmeitä
|
Kroatiassa oli hyvin siistiä jokapaikassa, mutta Sibenikin vanhankaupungin muureissa kuhisi. Sulho sai sätkyn kun rotta yllättäen lensi muurin kolosta melkein hänen päällensä.
Yhtenä päivänä saatiin ajatus, että lähdetään bussilla Splitiin. No ei tarvinnut kuin tunti istua bussissa niin riitti meille. Nähtiin rantatien kurvissa suloinen meren ympäröimä kylä, joka nousi pyramidina vedestä. Vähän kuin kroatialainen Mont Saint-Michel, ja sen huipulla oli myös kirkko. Bussista noustuamme selvisi, että paikan nimi oli Primosten. Se olikin hyvä päätös jäädä sinne. Siellä söimme reissun parhaan napostelulautasen saaristolaisherkkuja, sekä erilaisia prosciuttoja ja juustoja. Kalastajat toivat saaliitaan veneellä rantaravintoloihin. Yhdessä niistä söimme ja joimme ja paistattelimme päivää katsoen pikkusataman elämää.
Loppuloma vietettiin meressä ja merellä leikkien ja syöden hyvin. Kävimmepä sadepäivänä paikallisessa ostarissakin. Paras matka ikinä, ja ihka ensimmäinen aviopuolisoina!
